Luu

Emäntä toi kaupasta oikein ison naudan putkiluun. Todella ison (kuvasta ei näe kuinka iso se on, kun siinä näkyy vain sen yksi reuna). En meinannut saada sitä millään nostettua sänkyyn - ja sitten kun sain, niin komennettiin sieltä pois.

Tämä on nyt muutenkin vähän ongelmallista, koska en halua kenenkään koskevan luuhuni, mutta en jaksa viedä sitä piiloonkaan ennen kuin saan sen pienemmäksi. Emäntä halusi välillä ottaa sen pois minulta näyttääkseen Mikolle, ja yritin pelotella sitä ärisemällä ja irvistelemällä, mutta kun ei se vaan piittaa. Kenenkään muun kuin Emännän tai Mikon ei kuitenkaan kannata lähestyä luutani. En minäkään yritä ottaa Emännältä suklaata kesken syömisen... tai no... yritän, mutta en ota väkisin. Kokeilen matalaa urinaa ja kun se ei tehoa niin asetun ihan sen naaman eteen, ja kun sekään ei tehoa niin laitan pään polville ja katson oikein anovasti silmiin. Mutta mikään ei enää tehoa, kun sen mielestä ihmisten suklaa ei sovi koirien vatsalle ja piste.

Nukuin taas aamulla tosi pitkään ja nautinnollisesti. Sitten käytiin ulkona ja siellä oli iso koira, joka meni ihan matalaksi ja pienen näköiseksi, kun se halusi tutustua minuun ja näyttää, ettei sitä tarvitse pelätä. Kävin moikkaamassa sitä ja Emäntä oli taas hurjan iloinen. Mutta yhtään sen pitemmälle lenkille en kyllä lähtenyt kuin tuolle tavalliselle pissatuslenkille, vaikka Emäntä houkutteli. Ulkona on lunta ja kylmää, ja sisällä odottavat Puppy-juoksut ja ruoka, joten johan sen järkikin sanoo kummassa on mukavampaa.

Nyt on viikonloppu ja Emäntä lupasi jo etukäteen olla koko päivän kotona, kauppareissua lukuun ottamatta, joten on ollut ihan mukavaa. Yritin sanoa sille, ettei lähtisi sinne kauppaan, mutta en edes yrittänyt karata käytävään vaan päästin sen lähtemään. Ja hyvä kun päästin, koska sieltä kaupasta se toi tuon mahtiluun.

Huomennakin on kuulemma vielä viikonloppu. Silloin tarvitsen kyllä jo uuden luun, koska tämä alkaa olla kohta puhkikaluttu.